Tutkijat TTIP-sopimuksesta

Suomalaistutkijat varoittavat: Kauppasopimus vaarantaisi demokratian

Julkilausuman on allekirjoittanut 49 suomalaista tutkijaa. Mukana ovat muiden muassa professorit Risto Alapuro, Martin Fougère, Martti Koskenniemi, Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimus heikentäisi demokratiaa sekä työntekijöiden oikeuksia, kuluttajansuojaa ja ympäristönsuojelua, suomalaistutkijoiden joukko varoittaa.
EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan TTIP-vapaakauppasopimuksesta, joka toteutuessaan siirtäisi valtaa kansalaisilta yrityksille ja juristieliitille.

Joukko suomalaisia tutkijoita vaatii julkilausumassa, että komission mandaatti neuvotella TTIP-sopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership) avattaisiin. Lisäksi he peräänkuuluttavat suomalaispäättäjiä tekemään kaikkensa kauppaneuvottelujen läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

_____________

Tuo vaatimus tarkoittaa, että neuvottelijat eivät voisi edetä mihinkään lopputilaan ilman, että tekstit saatetaan julkisiksi ja niihin voidaan kansalaiskeskustelussa tehdä muutoksia, poistoja tai lisäyksiä, sen mukaan miltä niihin tarkka perehtyminen antaa tälle aihetta ja näitä asiallisia muutoksia vaatii.
_____________


– Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu, tutkijat kirjoittavat julkilausumassaan.

Allekirjoittajien mukaan suunniteltu investointisuoja rajoittaisi merkittävästi kansalaisten vapautta päättää julkisen vallan käytöstä ja lainsäädännöstä. Sopimuksella annettaisiin ulkomaisille sijoittajille oikeus hakea valtioilta korvauksia, mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan yritysten voittojen kannalta epäedulliseen suuntaan.

Julkilausumassa arvostellaan voimakkaasti myös välimiesmenettelyä. Tutkijoiden mukaan Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden pitkälle kehittyneet tuomioistuinlaitokset ovat täysin kykeneviä käsittelemään ulkomaisista sijoituksista aiheutuvia riitoja. Välityselinten päätökset taas vaihtelevat niiden kokoonpanosta riippuen.

– TTIP-sopimukseen suunniteltu kaupallinen välimiesmenettely on täysin sopimaton punnitsemaan niitä yhteiskunnallisia arvoja, joiden nojalla julkista valtaa käytetään. Mutta ehdotus on myös sijoittajien suojaamisen näkökulmasta tarpeeton tai jopa haitallinen, julkilausumassa sanotaan.

Lisäksi sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on tutkijoiden mukaan mahdotonta, ja esimerkiksi sijoitussuojan merkityksestä investointien määrään ollaan tutkijoiden keskuudessa täysin erimielisiä.

Sopimusneuvottelut ovat keväällä edenneet tekstipohjaiseen neuvotteluun, ja ne pyrittäneen päättämään vuonna 2016. Virallisen prosessin mukaan EU:n jäsenvaltiot tai Euroopan parlamentti eivät enää voi asettaa neuvotteluille ehtoja vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä valmiin sopimuksen.

Julkilausuman on allekirjoittanut 49 suomalaista tutkijaa. Mukana ovat muiden muassa professorit Risto Alapuro, Martin Fougère, Martti Koskenniemi, Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen.


OTE TUTKIJOIDEN JULKILAUSUMASTA:


”Vaikka tulli- ja sertifiointikäytäntöjen muodollisuuksien keventäminen ja harmonisoiminen on kannatettavaa, olemme TTIP-neuvotteluista hyvin huolestuneita.  

Erityisesti olemme huolissamme sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun. Näkemyksemme mukaan TTIP:n kautta siirretään Suomen eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa Suomen ulkopuolelle, pienelle kansainväliselle juristieliitille. Epäilemme myös, että TTIP:n taloudellisia hyötyjä Suomelle on yliarvioitu.

TTIP-sopimus ja erityisesti siihen liittyvä investointisuoja heikentäisivät demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia samalla vahvistaen monikansallisten yhtiöiden oikeuksia. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaisilla tulee olla vapaus päättää julkisen vallan käytöstä ja muuttaa lainsäädäntöä olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Suunniteltu investointisuoja rajoittaisi merkittävästi tätä vapautta. Sillä annettaisiin ulkomaisille sijoittajille oikeus hakea valtioilta korvauksia, mikäli kansallista lainsäädäntöä muutetaan yritysten voittojen kannalta epäedulliseen suuntaan. 

Esimerkiksi Suomen kaivoslakien päivittäminen olisi vaikeampaa, jos sopimus olisi jo allekirjoitettu: mikäli lakimuutokset lisäisivät yhdysvaltalaisyritysten ympäristövastuita, voisi Suomen valtio joutua maksumieheksi. Käytännössä on myös jo nähty, että esimerkiksi terveydenhuoltoalan ja finanssialan ulkomaiset sijoittajat mielellään käyttävät välimiesmenettelyä, mikäli ne eivät ole tyytyväisiä toimintavaltionsa viranomaisen päätöksiin.

TTIP-sopimukseen suunniteltu kaupallinen välimiesmenettely on täysin sopimaton punnitsemaan niitä yhteiskunnallisia arvoja, joiden nojalla julkista valtaa käytetään. Mutta ehdotus on myös sijoittajien suojaamisen näkökulmasta tarpeeton tai jopa haitallinen. Päätöksien ennakoitavuus on heikko – kokemukset ovat osoittaneet, että samoilla faktoilla on välimieselimissä tehty erilaisia päätöksiä, välityselimen kokoonpanosta riippuen. Sovellettavat säännöt ovat yleisiä ja tulkinnanvaraisia. Menettely luotiin aikanaan kolonialismia ja itsenäistymistä seuranneen kansallistamisaallon jälkikuohuissa, vaihtoehdoksi itsenäistyneiden kehitysmaiden politisoituneille tuomioistuimille. 

Vastaavaa menettelyä ei tarvita tänä päivänä Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. Maiden pitkälle kehittynyt tuomioistuinlaitos on täysin kykenevä käsittelemään ulkomaisista sijoituksista aiheutuvia riitoja.

Lisäksi olemme huolissamme TTIP-sopimuksen vaikutuksista ympäristönsuojeluun, työntekijöiden oikeuksiin ja kuluttajasuojaan. TTIP-sopimuksella on periaatteessa tarkoitus vain vähentää erilaisesta sääntelystä ja sääntelykulttuurista johtuvia kaupanesteitä. Näkemyksemme on, että sääntelyn tasoa ja tehokkuutta on kuitenkin vaikea erottaa sääntelyn muodoista ja kulttuurista. Sääntelymuotojen ja -kulttuurin harmonisoiminen sääntelyä kaihtavan Yhdysvaltojen kanssa aiheuttaisi EU:lle paineita madaltaa ympäristönsuojelua, työntekijöiden oikeuksia ja kuluttajasuojaa. Vähintään harmonisoiminen hankaloittaisi kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä ympäristösääntelyä. Ympäristönsuojan vahvistamiseksi on järkevää säilyttää oikeus myös uudenlaisten ohjausmekanismien ja kannustimien kehittämiseen.


TTIP-neuvotteluita on Suomessa perusteltu ennen muuta taloudellisilla hyödyillä. Sopimuksen taloudellisen hyötyjen laskeminen uskottavasti on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi sijoitussuojan merkityksestä investointien määrään ollaan tutkijoiden keskuudessa täysin erimielisiä. Parhaatkin tieteelliset mallit perustuvat lukuisille olettamuksille, jotka heijastavat puutteellisesti reaalimaailmaa. 
Kukaan ei uskottavasti voi väittää tietävänsä, miten monet tuhannet taloudelliset toimijat reagoisivat TTIP-sopimukseen ja toisiinsa. TTIP:n talouskasvulupauksien hataruus on myös osoitettu tutkijoiden toimesta[1]. Esimerkiksi de Villen ja Silés-Brüggen julkaisemassa kirjoituksesta käy ilmi, että arviot sopimuksen mahdollisista taloudellisista hyödyistä perustuvat turhan optimistisille lähtöoletuksille.

Katsommekin, että EU:lla ja Suomella on TTIP-neuvotteluissa puolustettavinaan tärkeitä demokratiaan ja julkisen vallan perustehtävien suojaamiseen liittyviä tavoitteita. Toistaiseksi esimerkiksi ympäristönsuojeluun, työ- ja kilpailulainsäädäntöön tai esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyviä näkökohtia ei neuvotteluissa ole otettu riittävän hyvin huomioon.  

Siksi vaadimmekin vähintään neuvottelumandaatin avaamista. Koska julkinen keskustelu on tuonut esiin uutta tietoa mandaatin määrittelyn jälkeen, on sen uudelleenmäärittely perusteltavissa. Ennen kaikkea on uudelleenmääriteltävä investointisuojaan sekä sääntelyyn liittyviä tavoitteita, mutta asianosaisia tulee kuulla laajalti muissakin neuvottelukysymyksissä, koska sopimuksen eduista ja haitoista ei ole todellista selvyyttä.

Lisäksi peräänkuulutamme, että suomalaispäättäjät tekisivät kaikkensa kauppaneuvottelujen läpinäkyvyyden lisäämiseksi (mukaan lukien CETA). Kauppasopimuksissa tehdään poliittisia ja eettisiä valintoja, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia yhteiskuntaamme ja talouteemme. Näistä valinnoista pitää keskustella avoimesti, yhdessä kansalaisten, yritysten ja tutkijoiden kanssa.” 


Neuvotteluiden kulusta lyhyesti:

EU:n jäsenvaltiot ja europarlamentti antoivat komissiolle TTIP-neuvottelumandaatin kevät-kesällä 2013. Keväällä 2014 neuvottelut ovat siirtyneet yleisemmästä vaiheesta tekstipohjaiseen neuvotteluun. Neuvotteluita käydään nopealla aikataululla, ja ne pyrittäneen päättämään vuonna 2016, ennen presidentti Obaman presidenttikauden loppua. Virallisen prosessin mukaan jäsenvaltiot tai europarlamentti eivät enää voi asettaa neuvotteluille ehtoja vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä valmiin sopimuksen.

Lainattu ja osin muokattu Taloussanomien artikkelista. Toim. Mika Kovin. 12.11.14.